Makuja maailmalta: ETELÄ-AMERIKKA

CHILE
Keittiön perusopit mapucheilta

Jokaisella Latinalaisen Amerikan maalla on säilynyt paljon omaa, alkuperäisasukkaiden perinteille rakentuvaa ruokakulttuuria ja siksi chileläinen keittiö eroaa huomattavasti esimerkiksi argentiinalaisesta keittiöstä.

Mapuche-keittiön lähtökohta on vegetaarinen ja se koostuu hedelmistä, viljatuotteista, yrteistä, sienistä, palkokasveista ja juureksista. Niistä yleensä valmistetaan joko salaatteja tai keittoja. Koti- ja villieläimistä on perinteisesti käytetty kaikki mahdollinen, tuoreena tai kuivattuna. Kuivattu liha charqúi on edelleenkin suosittu köyhän miehen särvin Santiagonkin peruskuppiloissa olutsession lomassa.

Vuosituhantinen pyhä raaka-aine mapucheille ja pehuencheille on ollut pehuén, araucaria-männyn käpy, jonka merkitys heidän kulltturilleen on verrattavissa maissiin inkakulttuurissa. Jo espanjalaiset valloittajat panivat merkille pehuén-kävyn merkityksen araukaanojen uskonnollisissa riiteissä, jossa siitä valmistettiin esimerkiksi päihdyttävää chichaa.

Mapuchejen taistelu pehuénista onkin ajankohtainen, kun Chilen eteläosan ja koko Etelä-Amerikan ainoat aarniometsät ovat jatkuvan kaatouhan alla. Metsiä ovat käynyt raakasellu mielessään tarkkailemassa myös suomalainen metsäteollisuus japanilaisten ohella.

Lähtökohta chileläiselle kreolikeittiölle on mitä parhain, sillä rikkaan maaperän lisäksi meri on antelias ja Chilen kalatoreilta löytyvää runsasta valikoimaa on vaikea ylittää missään.

Kaikista hätkähdyttävin on erilaisten simpukoiden määrä ja useita niistä valitettavasti ei juuri löydy muualta kuin Chilestä. Suurta kädenvääntöä vuosien varrella käydäänkin esimerkiksi japanilaisten himoitsemasta locosta (suomeksi hullu), sillä laji on uhanlainen. Erilaiset nyrkkikasvattamot ovatkin tehneet kokaiinin voittomarginaalilla salakauppaa tuotteen kanssa.
Eurooppalaiset toivat viinin Chilen ruokakulttuuriin liittyy olennaisesti viini. Chile onkin Argentiina jälkeen Latinalaisen Amerikan toiseksi suurin viinintuottajamaa. Perinteet ovat pitkät, sillä ensimmäiset viiniköynnökset istutettiin Chilen hedelmälliseen keskilaaksoon jo 1500-luvulla. Tunnetuimmat chileläiset rypäleet ovat punaisissa cabernet sauvignon, pinot noir ja merlot, valkoisissa sauvignon blanc, chardonnay ja riesling. Viinirypäleistä valmistetaan myös paikallista koskenkorvaa, piscoa, jota valitettavasti ei saa Alkosta.

Chilen keskilaakso on ideaalinen paikka viiniköynnöksen, hedelmien, vihannesten ja viljakasvien viljelylle. Maan keskiosassa sijaitsevat myös maan suurimmat kaupungit ja merkittävimmät satamat. Etelästä keskilaakson satamiin virtaa arvokkaita vientituotteita, kuten kalaa ja äyriäisiä.

Chileläisessä, samoin kuin muissakin latinalaisissa kulttuureissa, ruokailu on tärkeä sosiaalinen tapahtuma sekä perheen että ystävien kesken. Chileläiset korostavat, että kaiken on tapahduttava harmonisesti: oikealle ruoalle on valittava oikea viini, illallisella on otettava aperitiivi ja ruokaviinin tulisi olla samaa kuin ruoanlaitossa käytetty viini. (http://www.kepa.fi/kumppani/arkisto/1998_6/1139)

In Latin America has own foodculture in every country. They have a heritage from the originals. The Mapuche-kitchen is vegetable diet. It´s fruits, cereal products, herbs, mushrooms, leguminous plants and roots. They are cooking salads or soups of these. They are using farm animals and wild animals like fresh or dried. Dried meat charqui is very popular food for poor people in Santiago.

Very important foodstock has been pehuen, araucaria-cone. In Chile they have very rich sea. There is many seafood and fish at the market. There is very much shells in Chile.

Chile is very important wine-country. The first vines were planted in the 1500 century. The most popular Chiles clusters are Capernet Saucignon, Pinot Noin, Merlot, Blanc, Chardonnay and Riesting.

Eating is very important social event in Chile, like in whole Latin culture. They are eating with family and friends.

Santiagossa asuin hotellissa, jossa pystyi valmistamaan itse ruokaa. Ruokakaupat siellä oli todella monipuoliset. Sieltä löytyi kaikkea mitä voi tarvita ja niiden säilytykset oli niinkuin pitääkin. Söimme siellä joka päivä lihaa, kasviksia ja hedelmiä. Avocadot maistuivat todella hyviltä ja niitä söin joka päivä puolikkaan. Kävin yhtenä päivänä kaupunkikierroksen ja kierroksella kerrotiin katukioskeista, joita oli joka kadun kulmassa. Toinen katukioskiketju oli Nuts4nuts-katukioski. Niiden omistaja oli ensin yrittänyt saada niitä myytyä täällä Chilessä, mut ihmiset ei tykänny niistä. Sit hän lähti New Yorkiin myymään niitä. Niistä tulikin siellä hittituote. Sen jälkeen chileläiset pyysivät hänet takasin omaan maahan ja omistajasta on tullut Chilen rikkain ja kuuluisin henkilö.Toisessa katukioskissa, myytiin makeaa kylmää juomaa, jossa oli paahdettuja vehnänjyviä ja persikoita. Sillä kuulemma saa menemään niin janon kuin nälänkin. Pähkinöitä maistoin ja ne olivat tosi hyviä, mutta juomaa en uskaltanut maistaa, koska sitä myytiin kadulla ja hygienia ei ollut mitään parasta siellä. Kuulin myös, että Chileläinen kahvi on maailman pahinta. Aikasemmin ihmiset eivät käynyt kahviloissa, koska ne ei halunnut pahaa kahvia. Kahviloiden pitäjät alkoivat miettimään, että miten asia saataisiin korjattua. Kahvin laatua ei alettu parantamaan, vaan kahvilla käyntiin liitettiin oheistoimintaa. Kahvilat ovat mustaikkunaisia. Kahvin voi tilata coffee with legs. Tarjoilijalla on tällöin asu, johon kuuluu ihan pieni minihame, tai asiakas voi tilata happy minute-palvelun. Palvelu kestää minuutin ja tarjoilija riisuuntuu sen minuutin aikana sen, mitä ehtii. Ravintolan ovet ovat sen ajan kiinni. Ja kun minuutti on kulunut, tarjoilija laittaa takasin vaatteet päälle ja ravintolan ovet avataan ja toiminta jatkuu normaalina. Chile on viinimaa, mutta viineihin en Chilessä tutustunut, koska en juo viiniä.

ECUADOR

Ecuadorin ruokakulttuuri (gastronomía de Ecuador) on hyvin monipuolinen. Andien vuoristo, Amazonin sademetsä sekä länsirannikon Tyynimeri ja lukuisat maata halkovat joet muodostavat alueita, joista löytyy kullekin alueelle tyypillisiä ruokia ja jälkiruokia. Ecuador on tunnettu laajasta keittovalikoimasta, kaakaopavuista, suolaisista ja makeista naposteltavista, eksoottisista hedelmistä, merenantimista ja viljelykasveista. Eurooppalainen, etenkin espanjalainen ja pohjois-amerikkalainen vaikutus näkyy ruoissa. Suurissa kaupungeissa, kuten Quitossa, näkyy perinteisten ruokien lisäksi esimerkiksi kiinalaisia ravintoloita, pikaruokaa sekä muita kansainvälisen keittiön antimia. Vuoristoissa asuville ihmisille (costeños) maissi on yksi tärkeistä raaka-aineista niin suolaisissa kuin makeissakin herkuissa. Eri lajeja perunaa, bataattia ja kvinoaa voidaan viljellä vaatimattomissa olosuhteissa ja ne menestyvät hyvin karuilla vuorenrinteillä – kvinoa jopa 3000 metrin korkeudessa. Myös riisiä, kikherneitä, linssejä ja papuja käytetään paljon ja ne ovatkin usein osa lounasta tai päivällistä. Proteiinia saadaan vuohen-, naudan- ja sian- ja laamanlihasta. Eri makuiset keitot, joita syödään päivittäin, ovat maittavaa arkiruokaa. Perinteisiä keittoja ovat muun muassa perunasta, avokadosta ja juustosta valmistettu keitto (locro de papa) sekä kokeilunhaluisimmille matkaajille häränpeniskeitto (caldo de tronquito). Ruoaksi kasvatettu, paahdettu marsu (cuy) on myös vuoristoalueiden perinneruoka ja sitä myydäänkin turuilla ja toreilla.
Rannikon väki (serraños) nauttii luonnollisesti runsaasti mereneläviä. Banaanit ovat yksi tärkeimmistä vientituotteista ja niitä syödään sellaisenaan, kuivattuna ja jälkiruoaksi valmistettuna. Pähkinöitä käytetään ruoissa ja niitä sekä esimerkiksi juustotäytteisiä keittobanaanipalluroita (bolones de verde) voi ostaa myös kojuista välipalaksi. Esmeraldan provinssissa voi törmätä afrikkalaisiin vivahteisiin kala- ja katkarapuruoissa, joihon on lisätty kookosta. Koska emme kumpikaan erityisesti syö kalaa emmekä muita meriotuksiaa, niihin liittyvät ruokakokeilut saattavat jäädä vähemmälle.
Amazonin alueella (oriente) syödään eksoottisia hedelmiä, siipikarjaa, papuja ja mainiokkia (yuca), jota käytetään perunan tapaan. Meille tutumpi muoto on esimerkiksi tapiokajauho, joka on mainiokista saatavaa tärkkelystä. Meille tuntemattomat jyrsijät, vyötiäiset, apinat ja kalat saattavat porista paikallisten padoissa. Matkaajan on kuitenkin muistettava, että sademetsän ja merien uhanalaiset harvinaisuudet, kuten kilpikonnat ja kädelliset, on jätettävä ehdottomasti rauhaan.
Arkipäivän ruokia ja snaksuja ovat muun muassa kanapihvi, riisi ja avokado (seco de pollo), vuohenlihapihvi ja riisi (seco de chivo), liha, linssit ja riisi (arroz con menestra y carne asada), mereneläviä sitruunamarinadissa (ceviche), paistetut keittobanaanilastut (patacones) ja maissilätyt (tortillas de maiz).
Jälkiruokien ja pikkusuolaisten kirjo on laaja. Suolaisia pasteijoita (empanadas), joiden täytteenä voi olla esimerkiksi kauden kasviksia, riisiä tai lihaa ja rapeita perunapannukakkuja juustotäytteellä (llapingacho) löytyy kojuista ja leipomoista edulliseen hintaan. Herkkusuille on makeita piirakoita, kakkuja ja hedelmäsalaatteja. Ecuador on yksi maailman merkittävimpiä kaakaopavun kasvattajia, joten suklaata löytyy makean ystäville.
Ruokapöydässä on chilistä valmistettu kastike (aji), jota käytetään ruokien ja esimerkiksi pasteijoiden maustamiseen. Tulisuusaste vaihtelee, joten älä lorauta kastiketta koko annokseen ennen maistamista.
Alkoholittomia juomia ovat limpparit, pullovesi, kahvi ja tee. Kahvi on yleensä huonolaatuista pikakahvia, mutta oikeista kahviloista saattaa löytyä laadukkaampia vaihtoehtoja. Kuumana tarjoiltava juoma (canelazo), valmistetaan sokeriruokosta tehdystä likööristä, kanelista ja sitruunasta. Baareista saa yleisempiä drinkkejä esimerkiksi rommista ja tietysti olutta. Ecuadoriin tuodaan myös laadukkaita viinejä (vino) naapurimaista kuten Chile ja Argentiina. (http://www.saaste.net/etela-amerikka2012/?p=515)

The foodculture of Ecuador is very rich. Ecuador is known from large soup selections, cocoa beans, salty and sweet snacks, exotic fruits, seafood and crops. In the big city like in Quito, you can see traditional food and for example Chinese food, fast food and other international foods. Corn is very important for people who are living in the mountain. They can farm potatoes, sweet potatoes and quinoa on the mountain.

Rice, chickpea, lens and beans are part of lunch and dinner. They are getting protein from cow- goat-, pig- and lamameat. Traditional soups are for example soup from potatoes, avocados and cheese (lorco de papa) and for brave travelers penissoup fo bull (caldo de tronquito).

People who are living at the coast are eating seafood. Bananas are the on of the most important export product. They are eating fresh and dried bananas as dessert.

In the Amazon-area is eating exotic fruits, poultry, beans and manioc. Weekdays foods and snacks are for example chicken steak, rice and avocado (seco de pollo), goat steak and rice (seco de chivo), meat, stew and rice (arroz com menestra y carne asada) and corn crepes (tortilla de maiz). They have many different desserts and snacks. Salty pies (empanadas) filled with seasonal vegetables, rice or meat and cracker potatoes pancakes filled with cheese (llapingacho).

If you like sweet pastries you can buy sweet pies, cakes and fruit salads. Ecuador is one of the important growing the cacao beans so you can buy chocolate if you like it.

Ecuadorin pääkaupunki Quito oli katunäkymältään aivan erilainen mitä Chilen pääkaupunki Santiago. Intiaanikulttuuri oli siellä hyvin vahvaa. Asuin taas hotellissa, jossa pystyin itse valmistamaan ruokaa. Sieltä ei löytynyt minkäänlaisia ostoskeskuksia tai isoja ruokamarketteja. Hotellin lähellä oleva kauppa oli ehkä samanlainen mitä Suomessa on ollut 40-luvulla. Siellä ei ollut kassaa lainkaan, vaan rahat oli sellaisessa korissa. Kaikki myytiin irtotuotteina. Kanamunia, jos halusi ostaa niin ne pakattiin pieneen pussiin, jolla ne kuljetettiin kotiin. Sieltä löytyi myös isompi paikka mistä pystyi ostaa hedelmät ja kasvikset ja myös lihan, jos olisi sitä halunnut/kyennyt syömään. Lihat oli tarjolla lähes koko ruhoina lämpimässä tilassa. Asiakkat saivat sanoa mitä haluavat ostaa. Kanat oli myös kokonaisena, mutta tottakai pää oli pois. Ecuadorissa söin kymmenen päivää kasviksia ja hedelmiä. Hintataso oli siellä todella matala.
Kauppahallin lisäksi hedelmiä oli kadulla myynnissä. Ne oli pakattu annospusseihin. Esim. tomaattia oli 12-15 kpl ja ne maksoi euron. Minäkin rohkaisin mieleni ja ostin kasvikset ja hedelmät maassa istuvilta naisilta ja tein hyvää ruokaa kymmenen päivää ja säilyin ihan terveenä.

Kuvia kauppahallista

ARGENTIINA

Argentiinalainen ruokakulttuuri on saanut vaikutuksia Välimeren ruokakulttuurista. Argentiinalaiset syövät yleensä 4 ateriaa päivässä. Aamupala on kevyt. Siihen kuuluu yleensä sämpylöitä ja hilloa kahvin kanssa. Lounaana Argentiinassa syödään lihaa, kasviksia ja salaattia. Lounaan ja päivällisen välissä on usein välipala. Se nautitaan monesti kahvilassa. He syövät juustoaterioita, simpukoita, salamia, anjovista, oliiveja ja maapähkinoitä. Päivällinen, joka on päivän suurin ateria, syödään myöhään illalla, vasta klo 21.00 – 22.00. Melkein aina päivälliseen kuuluu lihaa. Argentiinalaiset syövätkin paljon lihaa, lähes 100 kg /henkilo/vuosi. Heidän asadonsa on tärkeä tapahtuma. Ulkona avotulella valmistetaan lihaa, jota on paljon. Tätä ateriaa nautitaan yhdessä perheen ja ystävien kanssa. Asadoa varten varataan lihaa 500 g / henkilö. Lihan lisäksi aterialla voi olla kasviksia ja maniocaa.

Argentiinassa kasvatetaan maniocaa, jota syödään perunan tavoin. Manioca on meillä tunnettu tapioca-tärkkelyksenä. Maniocajauhosta valmistetaan pyöreitä juustoleipäsiä, jotka ovat myos gluteenittomia. Niitä myydään päivittäin leipomoissa tuoreena tuotteena. Manioca ja maniocasta valmistetut tuotteet eivät ole hyvia säilyvyydeltään. Kun Manioca nostetaan maasta, niin se pitäisi käyttää seuraavan kahden vuorokauden kuluessa. Maniocasta tehdään tavallisen jauhon lisäksi helmi-jauhoa. Tästä argentiinalaiset valmistavat jälkiruokaa, sakua. Helmiä keitetään vedessä. Kun ne ovat kiehuneet pehmeiksi palloiksi, annetaan niiden jäähtyä. Lopuksi lisätään gondensoitua maitoa sekaan.

Argentiinassa tärkeä juoma on Yerba-puun lehdistä valmistettu teemäinen juoma. Tätä juomaa juodaan yleensä hopeakoristeisesta kupista pillillä, jossa on siivilä. Tätä juomaa kutsutaan nimellä Mate. Matea voidaan juoda sekä kylmänä että kuumana.(Teksti perustuu Liisa Berndtin haastatteluun)

Mediterranean influences can be found in Argentinas foodculture. Most argentinians eat four meals in day. Breakfast is light, including rolls, jam and coffee. Lunch can be meat, vegetables and salad. Between lunch and dinner they can eat something little. Often they go after work to cafetería. They eat cheese dishes, shells, salami, anchovies, olives and peanuts. Dinner what is the largest dish in day, they are eating late at evening, o´clock 9pm or 10pm. Almost everytime they eat meat at the dinner. They are eating so much meat, almost 100 kg/year/person. The asado is very well known and very important event. They are cooking the meat outdoor over an open fire and they have meat very much. They are eating with family and friends. They have meat for asado 500g/person. They can eat with asado vegetables or manioc.

Manioc are grown in Argentina. It´s eating like potatoes. We call manioca tapioca starch. Manioc flour is baked into cheesebreads. These are glutenfree also. You can buy these from bakery every day. Manioc and products of manioc don´t preserved well. When manioc lifted from the ground it have to use during the next 2 days. Manioc is made usual flour and the pearlflour. From pearlflour they make dessert, saku. They boíl the pearls in the water. After pearls are soft, they wait that porridge is cool. Then they put condensed milk to porridge.

Most important drink in Argentina is Mate. It has made from leaves of Yerba-tree. It´s similar to tea. They are drinking mate from silver decorated cup with straw. End of the straw is a strainer.

Argentiina

Pääsin asumaan Argentiinaan kahdeksi viikoksi perheeseen, jossa perheen äiti on Suomalainen ja isä Argentiinalainen. Olen saanut perheen äidiltä Liisalta paljon tietoa maan ruuasta ja valmistuksesta. Perheen koti on Brasilian rajalla ja kuistilta näkyy Brasilia.

Perheellä on kanoja, joista saadaan munia.


Villikanojakin oli kotieläiminä

Aina silloin tällöin he myös tappavat kanan ruuaksi. Heillä ollessa kerran päästiin syömään kanaa, joka oli ostettaessa vielä höyhenissä, ja perheen isä höyhensi sen ja poisti sisälmykset, joista tehtiin maissijauhojen kanssa keitettynä koirille ruokaa. Muuten hän pilkkoi kanan, josta saatiin syödä koipea ja rintapalaa.

Kana kypsennettiin ulkona olevalla tulella. Kaikki liha kypsennetään avotulella. Yleensä laitetaan palamaan aika isoja puita, ja, kun niissä alkaa näkymään hiillosta siirretään ne syrjään ja lihat laitetaan alta paljastuneen hiilloksen päälle. Aina, kun tämä hiillos alkaa hiipumaan niin siirretään yksitellen puita taas grilliin takas, joten näin saadaan pitempi mahdollisuus hyödyntää hiillosta. Kana maustettiin suolalla ja intialaisella mausteella, jossa oli sekaisin erilaisia intialaisia mausteita. Tätä maustetta ei myydä Argentiinassa, vaan se on ostettu Pohjois-Amerikasta.

Argentiinassa käytetään perunan sijasta paljon juuresta, jonka nimi on Madioga. Se on vähän pitkulan mallinen maassa kasvava juures.

Madiogaa syödään perunan tapaan keitettynä sitä voidaan myös raastaa tuoreena esim. salaatteihin.Madiogasta tehdään myös jauhoa, joka vaikuttaa ihan Suomalaiselta perunajauholta. Madioga on todella hiilihydraattipitoista. Siinä on sadassa grammassa 27% hiilihydraattia. Kaloreita siinä on sadassa grammassa sata kaloria. Madioga jauhoista voidaan valmistaa erilaisia makeita ja suolaisia tarjottavia. ne ovat nimeltään Chipa. Chipoja on jauhelihatäytteisiä. Ne on pyöreän pullan näköisiä, mutta niissä on sisällä jauhelihatäyte. ne ovat todella täyteläistä syötävää, joten kerralla pystyy syödä puolikkaan palan. Siitä valmistetaan myös pieniä pyöreitä palloja, joihin laitetaan juustoa sisään. ne maistuvat tosi herkullisilta. Myös rinkilöitä valmistetaan Madiogasta. Nämä rinkilät on myös tosi täyteläisiä, ja niitä ei voi yhdellä kerralla syödä monta.


Kokeiltiin itse leipoa Madigajauhoista. Ei kohonnut ihan toivotulla tavalla, mutta maku oli todella hyvä.

Leipomon tuotteita

Vasemmalla jauhelihatäytteiset

Madiogasta valmistetaan myös makeaa tarjottavaa, ja minä olen nähnyt täällä pikkuleipiä, joiden nimi on Alfajores. Ne on pyöreitä täytettyjä pikkuleipiä joihin laitetaan väliin Dulche De lecheä, jota meillä sanottaisiin kinuskikastikkeeksi. Eroa kinuskikastikkeeseen on vain, että Dulche De Leche on paksua.

Jälkiruoaksi Madiogasta valmistetaanSagua, joka on valmistettu Madiogajauhoista tehdyistä palloista. Olisi voinut luulla, että syö helmipuuroa. Sagu valmistettiin keittämällä maito, johon lisättiin pallot ja annettiin kiehua noin viisi minuuttia. Lämpimään puuroon lisättiin tölkki kondensoitua maitoa. Jälkiruokaa syödään sekä kuumana, että kylmänä.

Olen päässyt maistamaan täällä myös erilaisia sosekeittoja. Yhtenä päivänä sain maistaa keltaisesta kurpitsasta valmistettua sosekeittoa, johon oli laitettu sekaan myös sipulia ja se maustettiin chilikastikeellaa ja soseutettiin tehosekoittimessa. Kurpitsat keitettiin kuori päällä, koska niiden kuoriminen raakana on hankalaa, koska ne on todella kovia. Kypsänä kuori irtosi helposti.

Kurpitsat

Myös maissista tehtyä puuroa eli Polentaa olen saanut maistaa. Polenta tehdään siten, että kokonaisista maisseista leikataan veitsellä maissinjyvät, jotka keitetään pehmeiksi. Siihen lisättiin öljyssä kuullotettua sipulia, ja soseutettiin tehosekoittimessa. Siihen lisättiin myös tilkka maitoa, ja lopuksi juustoraastetta, jonka jälkeen seos kuumennettiin uudestaan. Polentta on yhtä paksua kuin perunamuusi ja sitä syödään veitsellä ja haarukalla.

Polenttaa söimme grillattujen vasikankyljysten eli Chuletan kanssa. Vasikankyljykset oli ostettu valmiina kaupasta. Ne oli ennen paistamista kaksi tuntia marinadissa, johon oli laitettu öljyä, suolaa, yrttimausteita ja valkosipulia. Kyljykset kypsennettiin myös tulella.

Lihatiski

Yhtenä päivänä yhdestä maalaistalosta tuli emäntä tekemään meidän kanssa jugurttia. Hän toi tullessaan aamulla lypsetyn maidon ja me oltiin ostettu kaupasta ihan tavallista vaniljajugurttia, koska maustamatonta ei ole tarjolla. Emäntä keitti maidon 65 asteeseen, jonka jälkeen se jäähdytettiin 40 asteeseen. Sitten siihen lisättiin purkki jugurttia. Maitoa oli noin 1,5 litraa. Sitten jugurtti annosteltiin pieniin kertakäyttömukeihin ja laitettiin kylmälaukkuun, johon oli pohjalle laitettu ensin noin litra kiehuvaa vettä. Sitten sinne lisättiin vielä astia, jossa oli kiehuvaa vettä. Lämpötilan piti pysyä koko ajan 40 asteessa. Reilun kahden tunnin jälkeen jugurtti oli hyytynyt ja purkit nostettiin jääkaappiin. Jugurtti oli hiukan löysempää mitä kaupasta ostettu, mutta hyvää ja todella rasvaista. Maidosta ei ollut kuorittu rasvaa lainkaan pois.

Kahvia ja kahviloita ei Argentiinasta tahdo löytyä. Argentiinalaiset eivät juo kahvia vaan teetä, joka on nimeltään Matte. Matteen on oma kuppi ja pilli, jossa on siivilä minkä läpi juoma juodaan. Kuppi laitetaan täyteen teetä, ja siihen kaadetaan kiehuvaa vettä. On tärkeää, ettei vettä kaadeta liian nopeasti vaan pikkuhiljaa kupin laidoille, josta vesi imeytyy teen lehtiin. Tämä tee maistui mielestäni samanalaiselle mille tupakan rouheet haisevat, eli se ei ollut minun herkkua. Mattea juodaan koko ajan. Ihmiset kulkevat termospullo ja Mattekuppi kädessä joka paikassa. Se on mukana kaupungilla ja automatkoilla. Brasilialainen versio tästä juomasta on kylmä lähes jäinen juoma, ja siihen on sekoitettu jotain mehua. Esim. Sitruunamehu on oikein yleistä. Minä maistoin sellaista jossa oli rypälemehua. Se maistui aluksi hyvälle, mutta jälkimaku suussa oli sama kuin miltä Matte maistui.Brasilaisen teen nimi oli Terere.

Mattekuppeja valmistettiin tästä keilan näköisestä hedelmästä

Tämä kuppi on valmistettu yllä olavasta hedelmästä

Pääsin myös tutustumaan sitrushedelmätilalle. Tilalla oli yli 40 erilaista sitrushedelmää. Tilaa hoiti aviopari kahdestaan. Heillä ei ollut ketään ulkopuolista apuna.


Me ostimme tilalta mehukkaita mandariineja

Valmistettiin mandariini mehua

Kannulliseen tarvittiin 25 mandariinia.

Perheen isä Marcos oli intiaanien ystävä ja pääsin tutustumaan intiaanikylään. En nähnyt siellä ruuanvalmistusta, mutta näin paljon ansoja, joita intiaanit oli virittänyt eläinten varalle, koska he syövät pääosin itse metsästettyjä eläimiä ja luonnon antimia. Kylässä oli täysin omavaraistalous ja sieltä puuttui myös sähkö. Kylässä oli poppamies ja kylän vanhin, joka oli täyttänyt jo sata vuotta. Hänen jalat eivät toimineet, mutta kyläläiset halusivat, että me tapaamme hänet, joten he kantoivat hänet ulos ja tervehtimään meitä.

Kylän päällikkö näyttää miten ansa toimii

Kaikki ansat on tehty eläimien saalistamiseen

Viimeisenä päivänä kuultiin surullisia uutisia. Eräässä perheessä oli koti palanut. Perhe oli Liisan ja Marcosin tuttuja, joten me lähdettiin käymään paikalla ja samalla veimme heille vaatteita ja vähän rahaa. Yllättävää mikä meitä kohtasi perillä. Uusi talo oli jo pitkällä rakennettuna ja piha vilisi ihmisiä. Siellä oli naapurit ja sukulaiset auttamassa ja he olivat tuoneet ruokaa ja rakennustarvikkeita. Perheellä oli tupakkaviljelmä ja sielläkin oli paljon apua. Naiset valmistivat talkooväelle ruokaa ja kahvia. Perheen äiti oli tehnyt jauhoista, vedestä ja suolasta pieniä ”kakkaroita”, joita hän kypsensi pihalla ulkotulella öljyssä.

Ulkouuni oli säilynyt ehjänä ja siinä paistettiin pullaa.

Pullataikina oli aika samaa mitä meidän arkivehnänen. Pullataikina oli kaadettu pitkään vuokaan ja välissä oli hilloa. Kun me lähdettiin lahjoitti perheen äiti meille pullaa mukaan, koska hän sanoi, ettei voinut tarjota meille mitään muuta. Siinä näkyi, että lähimmäisenrakkautta on vielä olemassa.